Siirry sisältöön

Kylmäsillat vanhoissa rakennuksissa: lisä, osoitus ja tyypilliset kohdat

6 min lukuaika

Kylmäsilta on lämpöä siirtävän vaipan paikallisesti rajattu alue, jossa lämpövuon tiheys on suurempi kuin häiriintymättömässä viereisessä rakenneosassa. Tästä seuraa kaksi asiaa: lämpöä katoaa enemmän, ja huoneen puoleinen pinta kylmenee. Kun pinnan suhteellinen ilmankosteus on vähintään 80 %, homesienikasvuston vaara on olemassa. Laki käsittelee molempia erikseen, energiahäviötä taseessa ja pintaa lämmöneristyksen vähimmäisvaatimuksen kautta.

Mitä laki säätää ja mille rakennuksille

Rakennusten nykyaikaistamislain (GModG, Gebäudemodernisierungsgesetz) 12 § koostuu yhdestä virkkeestä: rakennus on rakennettava niin, että rakenteellisten kylmäsiltojen vaikutus vuotuiseen lämmitysenergian tarpeeseen pidetään tekniikan hyväksyttyjen sääntöjen ja yksittäistapauksessa taloudellisesti perusteltujen toimenpiteiden mukaisesti mahdollisimman pienenä. Myös lämmöneristyksen vähimmäisvaatimusta koskeva 11 § on nimenomaisesti suunnattu rakennettaville rakennuksille. 24 § määrää, että jäljelle jäävä vaikutus on otettava huomioon vuotuista primäärienergian tarvetta määritettäessä, ja viittaa lisien osalta DIN 4108 -liitteeseen 2 painoksessa 2019-06.

Olemassa olevien rakennusten muutoksiin 36 § ei sisällä omaa kylmäsiltavirkettä. Se edellyttää, että uusitun ulkorakenneosan kyseiset pinnat eivät ylitä liitteen 7 U-arvoja. Lisä tulee merkitseväksi, kun olemassa olevan rakennuksen taseet lasketaan 38 §:n mukaan. Sen 3 momentti edellyttää laskennassa noudattamaan 22–30 §:ää, ja niihin kuuluu 24 §.

Kolme lisää vertailussa

Lähestymistapa ΔUWB yksikössä W/(m²K) Edellytys
Kiinteä 0,10 ei osoitusta; pätee myös, jos yksityiskohdat poikkeavat liitteen esimerkeistä
Luokka A 0,05 vastaavuusosoitus, vain luokka A vahvistettu
Luokka B 0,03 kaikki yksityiskohdat vastaavat luokkaa B
Yksityiskohtainen osoitus laskettu kaikki kylmäsillat simuloitu

Lisä asetetaan koko vaipan pinta-alalle. Suuruusluokan hahmottamiseksi: ominaistransmissiolämpöhäviön enimmäisarvo on 38 §:n 2 momentin mukaan erillisellä asuinrakennuksella, jonka hyötypinta-ala on enintään 350 m², 0,40 W/(m²K); olemassa olevien rakennusten arvioinnissa se saa ylittyä enintään 40 prosentilla. Kiinteä 0,10:n lisä vie laskennallisesti neljänneksen enimmäisarvosta, 0,05 kahdeksasosan.

Mitä vastaavuusosoitus edellyttää

Liite 2 uudistettiin 2019, ja se sisältää 399 toteutusesimerkkiä 27 liitosryhmässä, muun muassa pohjalaatta, välipohjalaatta, ikkunaliitokset, rullaluukkulaatikot ja kattoliitokset. DIN Median mukaan sitä on oikaistu oikaisulla 1 (2025-02). Osoitus etenee kolmessa vaiheessa:

  1. Yksityiskohta vastaa kuvallisesti standardin mallia; vaatimukset otetaan käyttöön.
  2. Se poikkeaa; tällöin osoitus esitetään vertaamalla yksittäisten kerrosten lämmönvastuksia R.
  3. Sekään ei onnistu; tällöin osoitus on esitettävä laskennallisesti.

Jos vain yksittäiset kylmäsillat poikkeavat luokasta B, ne lasketaan ja lisätään 0,03:n lisään. Vanhojen rakennusten yksityiskohdat, jotka eivät vastaa mitään mallia, päätyvät siten nopeasti kiinteään arvoon tai yksittäislaskentaan.

Kaksi tunnuslukua, joita ei pidä sekoittaa

Kylmäsillan arvioimiseen tarvitaan kaksi toisistaan riippumatonta suuretta: lisälämpöhäviöt ja huoneen puoleinen pintalämpötila. Häviöitä kuvaa kylmäsiltahäviökerroin, viivamaisilla kylmäsilloilla yksikössä W/(mK), pistemäisillä yksikössä W/K. Se voidaan laskea vain tehokkailla tietokoneohjelmilla; käytännössä se otetaan kylmäsiltakatalogeista.

Lisä kuuluu ensimmäiseen suureeseen ja keskiarvoistaa koko vaipan. Se ei kerro mitään siitä, kuinka kylmä epäedullisin kohta on. Liitteen 2 mukaan joitakin yksityiskohtia saa energiatarkastelussa jättää huomiotta, jos lämmöneristyksen vähimmäisvaatimus täyttyy, esimerkiksi puuparrujen tai orsien läpiviennit, pistorasiat ja johtourat, ilmanvaihtoputket tai yksittäiset ovien liitokset asuinrakennusten vaippapinnassa.

Tyypilliset kohdat vanhoissa rakennuksissa

Kohta Syy
Ikkunan reunat, yläpalkki, rullaluukkulaatikko Poikkileikkauksen muutos rakenneosassa; ikkunaliitokset kuuluvat yleisimpiin kylmäsiltoihin
Sokkeli, muurin jalka Pohjalaatan ja perustuksen liitos ulkoseinään
Parvekelaatta ulkonevat rakenneosat läpäisevät eristetason
Ulkonurkka geometrinen: eristämättömissä huoneen nurkissa pintalämpötila on noin 2–3 K viereistä seinäpintaa alempi
Kiinnitystapit eristerappausjärjestelmässä paikallisesti suuremmat lämpövirrat

BauNetz Wissenin mukaan yhtenäinen ulkopuolinen eristetaso vähentää kylmäsiltojen vaikutusta tarkoituksenmukaisesti. Rakenneosat kuten parvekelaatat, attikat tai eristetason läpäisevät konsolit on erotettava lämpöteknisesti tai eristettävä joka puolelta. DIN 4108-2 viittaa tähän suoraan; lämpöteknisesti erottamattomien rakenneosien toteutus on ilman lisäeristystoimenpiteitä kielletty, kirjoittaa BauNetz Wissen. Jos eristää voi vain sisäpuolelta, liittyvät rakenneosat pysyvät ongelmana; siitä kertoo artikkeli Sisäpuolinen eristys vanhoissa rakennuksissa. Se, muuttuuko jokin kohta homeriskiksi, ratkaistaan huoneen puoleisella pintalämpötilalla, kuten artikkeli Homekriteeri osoittaa.

Kartoitukselle tästä seuraa yksinkertainen järjestys: ensin paikannetaan taulukon kohdat rakennuksesta, sitten tarkistetaan yksityiskohdittain, sopiiko liitteen malli, ja vasta sen jälkeen päätetään, kantaako taseen luokka A, luokka B, kiinteä arvo vai laskenta. Joka aloittaa kiinteästä arvosta, voi osoittaa yksityiskohdat myöhemmin erikseen ja pienentää lisää.

Avoin kysymys: mikä painos on voimassa

GModG:n 11 § mainitsee lämmöneristyksen vähimmäisvaatimukselle vielä standardin DIN 4108-2: 2013-02. DIN Median mukaan painos DIN 4108-2:2026-05 korvaa tämän version. Se, otetaanko uusi painos lakiin ja milloin, on avoinna. Suunnittelijalle se tarkoittaa: ennen osoitusta on selvitettävä, mikä standardin, liitteen 2 ja tukiehtojen painos on hankkeessa määräävä, ja lisä asetetaan vain arvolla, jota osoitus todella kantaa.

Lähteet

Lue lisää

Lisää käytännön tietoa samasta aihepiiristä.